Päivä 13

L sanoo et mun pitää relata, ”ei koko maailmaa tarvitse muuttaa yhdessä päivässä, eikä se lääkärikään kuulemma tarkoittanut että niitä kirjoja pitää viikossa lukea”... ylisuorittaja taitaa TAAS olla vauhdissa. Eilisen illan askartelin niitä PECS kortteja, siis kuvia joissa teksti alla ja tein M:n tämän päivän ohjelman valmiiksi seinälle. M oli aamulla innoissaan kun heti osasi tarkkaan kertoa mitä tapahtuu – kannatti siis. Seuraava tavoite on täyttää tämä talo PECSeillä, miten toimitaan kun tullaan kotiin, mitä tehdään kun mennään nukkumaan, missä järjestyksessä toimitaan aamulla, miten puetaan päälle... yritän tehdä M:n maailmasta mahdollisimman visuaalisen.

Eilinen ensimmäinen päivä oli mennyt hyvin. Opettaja laittoi sähköpostia ja paria kahnausta lukuunottamatta kaikki hyvin. Uusi puheterapeutti kehui neitiä taas aamulla fiksuksi ja M itse oli revetä ylpeydestä kun tuli koulubussilla kotiin ja bussissa oli kuulemma laulettu ”Wheels on the bus...”

Mua jännittää miten tänään sujuu siirtyminen koulusta toiseen, muistavatko opettajat viedä M:n bussiin, onko bussi aikataulussa, muistaako kuski hakea M:n. Muistaako ne koulussa syöttää sille lounaan – tätä listaa vois jatkaa loputtomiin ja mihinkään näistä asioista en pysty vaikuttamaan, kontrollifriikki.

Pelkään että poltan itseni loppuun tai ehkä ennemminkin tiedostan että siihen on mahdollisuus. Pitäsi varmaan tosiaan kuunnella L:llää ja vähän hidastaa tahtia. Toisaalta järkeilen, että mitä nopeammin saan tän kuvion toimimaan, sitä nopeammin päästään rauhassa elelemään meidän arkea.

O:n lääkäri on perjantaina ja toivon saavani sieltä vähän lisää rauhaa. L tosin on jo todennut että meidän perheen lapsissa on kaksi autistia ja yksi pölvästi – en voinut olla nauramatta.