Aamupäivä ystävän
ja lapsilauman kanssa... joukossa yksi autisti, kaksi aistiyliherkkää ja puheen
kehitykseltään viivästynyttä poikaa, vähän vanhempi edellä mainittujen asioiden
kanssa painiva tyttö ja meidän K, se tavallinen lapsi. Tuliaisena sain
kauniissa pussissa pari tiuta tuoreita munia perheen kanalasta ja hetken
haaveilen siitä että meilläkin olisi oma kanala. Hauskaa oli ja menoa ja
meteliä riitti kahden pojat huutaessa kädet korvilla milloin mistäkin syystä...
liian karkea matto, koira huoneessa, koira autotallissa, kissa, tiskikone,
kahvinkeitin... aina oli ärsyke joka sai jomman kumman pojan huutamaan ja
peittämään korvansa. Samalla kaksi neitiä käy yksipuolista keskusteluaan... McL
haluaa leikkiä M:n Tuhkimonvankkureilla ja äitinsä kehoituksesta pyytää M:aa
esittelemään lelua... M ajaa junaa ja viittoo kaapin suuntaan, siellähän se on. McL ei tule alakertaan syömään koska
ruoka on vääränlaista ja O huolestuu kun se toinen poika T yrittää pelata
noppapeliä ilman noppaa. K ujostelee eikä halua leikkiä lainkaan. Meteli ja
hälinä on hurjaa ja samalla meille molemmille äideille omalla vinolla tavallaan
lepoa, kummankaan ei tarvitse hävetä omia lapsiaan ja siinä sivussa minä saan
kaipaamaani terapiaa toiselta leijonaemolta, ihmiseltä joka on itse elänyt tätä
meidän arjen kaltaista arkea jo useamman vuoden ja vaikuttaa edelleen ihan
onnelliselta ja täyspäiseltäkin.
Iltapäiväksi
tipautan M:n kouluun ja koulun pihalla opettaja kertoo että useimmat M:n
luokkatovereista tarvitsevat melatoniinia yöunensa turvaamiseksi, se lohduttaa
taas vähän. Itse olen käyttänyt nukahtamislääkkeitä tarvittaessa jo vuosia ja
auliisti tarjoilen jälkikasvulleni tarvittaessa ibuprofeiinia ja tylenolia
(panadol), silti kynnys melatoniiniin oli korkea ja edelleen koen sen jotenkin
ahdistavana. Järki sanoo, että M:n on pakko nukkua, jaksaakseen ja silti
jossakin aivojen typerässä takalokerossa supattaa se pieni ääni joka sanoo että
huumaan oman lapseni saadakseni itse nukkua... eihän se edes ole totta.
Melatoniini auttaa M:aa nukahtamaan, mutta silti meillä edelleen heräillään
öisin – hyvänä yönä kerran tai kaksi, huonona tunnin välein. Näistä meidän öistä on kuitenkin selvitty jo sen neljä vuotta - tavalla tai toisella.
M muistuttaa että juhliin on enää kaksi yötä. Tänään tilasin kakun.
Melatoniini on tosi ok, kehon oma hormoni. Ei se huumaa. Ja vaikka vähän huumaisikin, te tarviitte ne yöunet ! Pus
VastaaPoista