sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2012

Päivä 39


Sunnuntai on mun lempipäivä. Se on se päivä viikosta kun yleensä ei ole kiire mihinkään ja voidaan tehdä kaikkea kivaa ihan omaan tahtiin. Saan juoda kahvini ja lukea sähköpostini ainakin melkein rauhassa, nauttia aamun hitaudesta – ei terapioita, kouluja, töitä, koulutuksia... Silloin ennen, ennen kuin asuttiin täällä maailman laidalla, ennen lapsia, ennen mitään... haettiin sunnuntaiaamuisin korvapuustut Succesista Korkeavuorenkadulta ja luettiin sunnuntain Hesaria yhdessä... Valitettavasti mun rakkaus sunnuntaihin kärsii M:n ahdistuksesta näitä rutiinittomia, hajanaisia päiviä kohtaan... arki on M:lle helpompaa, hallittavampaa ja samalla meille kaikille sujuvampaa. Tänään suunnataan puutarhamyymälään... haluan istuttaa vattuja ja ehkä lisää mansikoita. M ei missään tapauksessa halunnut puutarhamyymälään ja matka sinne ja siellä asioiminenkin oli sitten sen mukaista – toivon voimia opettaa lapselleni joustavuutta ja harkitsen vakavasti tilaavani sen T-paidan jossa lukee ”My daughter is not a brat and I’m not an ineffective parent - She is an Angel with Autism” Voin luvata että koko kaupunki tiesi ettei M halunnut ostaa taimia ja multaa.

Nautin ”puutarhassani” möyrimisestä ja sain jopa L:n innostumaan ajatuksesta että meillä oliskin oma Ranch – kanoja, hevonen ja maata... ehkä lampaitakin.  Meillä oli kivaa vattupensasta  ja papuja ja lemmikkejä istutellessa ja vesileikkejä leikkiessä ja kukkia kastellessa ja puistoillessa ja pyöräillessä...  M on vihdoinkin – vuoden harjoittelun jälkeen – oppinut pyöräilemään oikealla pyörällä apupyörin ja polki innoissaan koko matkan puistoon ja takaisin ilman yhtään konfliktia. Helle huhtikuussa ON aivan parasta!

Siemailen viiniä, odotan Mad Meniä, haaveilen Time Timeristä, enkä jaksa uhrata kuin ajatuksen puolikkaan huomiselle psykologille, tiistaiselle ABA arvioinnille. Seinällä on jo huomisen päivän ohjelma.

Meillä oli tänään kivaa! Toivon lisää hyviä päiviä, sellaisia joina niitä ryppyjä on vähän vähemmän.

Mun puhelin K:n jäljiltä

Pihatöissä K ja M ja multasäkin takana allekirjoittanut itse

Talon seinustalla kasvaa ruusuja ja heiniä


Puistossa






2 kommenttia:

  1. Mä odotan kanssa että pääsee möksälle möyrimään! Ihanan näköistä teillä.

    VastaaPoista
  2. Kaunis puutarha ja ihanat lapset. Ja joo, mäkin oon alkanut tykkäämään sunnuntaista. Ennen se oli tylsä toimeeton päivä ja nyt se on just siksi niin ihana. Kun voi tehdä sitä mitä haluttaa ja nauttia vaan olemisesta.

    Voi kurjuus tuota puhelinta, noin noille vaan aina välillä tuppaa käymään.

    VastaaPoista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!