Sunnuntai on mun
lempipäivä. Se on se päivä viikosta kun yleensä ei ole kiire mihinkään ja
voidaan tehdä kaikkea kivaa ihan omaan tahtiin. Saan juoda kahvini ja lukea
sähköpostini ainakin melkein rauhassa, nauttia aamun hitaudesta – ei terapioita,
kouluja, töitä, koulutuksia... Silloin ennen, ennen kuin asuttiin täällä
maailman laidalla, ennen lapsia, ennen mitään... haettiin sunnuntaiaamuisin
korvapuustut Succesista Korkeavuorenkadulta ja luettiin sunnuntain Hesaria
yhdessä... Valitettavasti mun rakkaus sunnuntaihin kärsii M:n ahdistuksesta
näitä rutiinittomia, hajanaisia päiviä kohtaan... arki on M:lle helpompaa,
hallittavampaa ja samalla meille kaikille sujuvampaa. Tänään suunnataan
puutarhamyymälään... haluan istuttaa vattuja ja ehkä lisää mansikoita. M ei missään
tapauksessa halunnut puutarhamyymälään ja matka sinne ja siellä asioiminenkin
oli sitten sen mukaista – toivon voimia opettaa lapselleni joustavuutta ja
harkitsen vakavasti tilaavani sen T-paidan jossa lukee ”My daughter is not a
brat and I’m not an ineffective parent - She is an Angel with Autism” Voin
luvata että koko kaupunki tiesi ettei M halunnut ostaa taimia ja multaa.
Nautin ”puutarhassani”
möyrimisestä ja sain jopa L:n innostumaan ajatuksesta että meillä oliskin oma
Ranch – kanoja, hevonen ja maata... ehkä lampaitakin. Meillä oli kivaa vattupensasta ja papuja ja lemmikkejä istutellessa ja
vesileikkejä leikkiessä ja kukkia kastellessa ja puistoillessa ja pyöräillessä...
M on vihdoinkin – vuoden harjoittelun
jälkeen – oppinut pyöräilemään oikealla pyörällä apupyörin ja polki innoissaan
koko matkan puistoon ja takaisin ilman yhtään konfliktia. Helle huhtikuussa ON
aivan parasta!
Siemailen viiniä,
odotan Mad Meniä, haaveilen Time Timeristä, enkä jaksa uhrata kuin ajatuksen
puolikkaan huomiselle psykologille, tiistaiselle ABA arvioinnille. Seinällä on
jo huomisen päivän ohjelma.
Meillä oli tänään
kivaa! Toivon lisää hyviä päiviä, sellaisia joina niitä ryppyjä on vähän
vähemmän.
Mun puhelin K:n jäljiltä
Pihatöissä K ja M ja multasäkin takana allekirjoittanut itse
Talon seinustalla kasvaa ruusuja ja heiniä
Puistossa
Mä odotan kanssa että pääsee möksälle möyrimään! Ihanan näköistä teillä.
VastaaPoistaKaunis puutarha ja ihanat lapset. Ja joo, mäkin oon alkanut tykkäämään sunnuntaista. Ennen se oli tylsä toimeeton päivä ja nyt se on just siksi niin ihana. Kun voi tehdä sitä mitä haluttaa ja nauttia vaan olemisesta.
VastaaPoistaVoi kurjuus tuota puhelinta, noin noille vaan aina välillä tuppaa käymään.