Päivä 34 - 4 vuotta

17.4.2008 8.02

Tasan neljä vuotta sitten meidän elämään astui autismi pienen prinsessan muodossa. Ihana, toivottu ja niin rakas lapsi. Minä odotin pientä tyttöäni kymmenen vuotta ja sinä päivänä kun M syntyi minä itkin, itkin onnesta, rakkaudesta, liikutuksesta, ilosta, surusta ja kaikesta... ja kyllä minä rakastankin, rakastan niin että sattuu, niin että tuntuu siltä kuin tukehtuisi. Voi jos voisin muuttaa maailman sellaiseksi että se olisi sinulle ystävällinen ja hellä, mutta koska en voi yritän muuttaa sinua, vain vähän, sen verran että pärjäät maailmassa ja osaat pitää puolesi.

M ei varmasti ollut kuin vuoden vanha kun ensimmäistä kertaa tokaisin L:lle, että jos en paremmin tietäisi sanoisin että meidän tyttömme on autistinen – ja kuinka hyvin tiesinkään, silloinkin kun en vielä tiennyt. Minä rakastan sinua M!

...

Ja koska kertaus on opintojen äiti ja koska meidän perheessämme asioiden toistaminen on äärimmäisen tärkeää on meillä tänään laulettu ja puhallettu kynttilöitä lukemattomia kertoja. "Mamma! Voitko laulaa minulle?" "Mamma, puhalletaanko kynttilät?" ...ja mammahan laulaa ja puhaltaa ja laulaa ja puhaltaa. Kohta juhlitaan myös ensin yhdessä koulussa ja sitten toisessa ja sitten ravintolassa... M:n elämä on yhtä juhlaa!