Lomasta seuraa
lomakrapula. Se tulee oli loma mukava tai vähemmän mukava, oli siellä stressiä
tai pelkkää lepoa ja iloa... AINA tulee lomakrapula. Mulla se iskee usein jo
autossa matkalla kotiin ja tällä kertaa eivät aiheena olleet ne pyykkivuoret ja
auton purkaminen ja nälkäiset lapset vaan huominen aamu, paluu arkeen ja
maanantai. M:llä on reippaasti puheterapia heti aamukahdeksalta ja iltapäivällä
alkaa taas koulu. Kevätloma on takanapäin ja mua hirvittää tuleva viikko,
hirvittää vaikkei M:llä itsellään ole aavistustakaan siitä että rankka ohjelma
on taas edessä. Hirvittää ajatus tulevan viikonlopun väsymyksestä ja siitä,
että siihen yhdistetään M:n synttäribileet, hirvittää jo tässä vaiheessa se
sitä seuraava viikko ja taas lyhyt viikonloppu ja taas täysi viikko koulua ja
terapiaa... Kuinka kauan kestää sopeutuminen? Onko ohjelma liian rankka? Mistä
mä tiedän kuinka kauan pitää kestää ja odottaa parempaa tai koska pitää
luovuttaa ja höllentää ohjelmaa... Mistä mä tiedän?
Ulkona on kaunis
kevätpäivä, parikymmentä astetta lämmintä, raparperit ovat lähteneet kasvamaan,
pionit jo liki kymmensenttisiä. Avataan yhdessä pullo kuohuvaa, keskitytään
vielä hetkeksi pääsiäiseen ja lomaan, ruokitaan lapset perunalastuilla ja
pääsiäismunilla, murehditaan tulevaa vaikka sitten illalla sängyssä.
Hyvää pääsiäistä! Ajattelen teitä!
VastaaPoista