Päivä 25

Lomasta seuraa lomakrapula. Se tulee oli loma mukava tai vähemmän mukava, oli siellä stressiä tai pelkkää lepoa ja iloa... AINA tulee lomakrapula. Mulla se iskee usein jo autossa matkalla kotiin ja tällä kertaa eivät aiheena olleet ne pyykkivuoret ja auton purkaminen ja nälkäiset lapset vaan huominen aamu, paluu arkeen ja maanantai. M:llä on reippaasti puheterapia heti aamukahdeksalta ja iltapäivällä alkaa taas koulu. Kevätloma on takanapäin ja mua hirvittää tuleva viikko, hirvittää vaikkei M:llä itsellään ole aavistustakaan siitä että rankka ohjelma on taas edessä. Hirvittää ajatus tulevan viikonlopun väsymyksestä ja siitä, että siihen yhdistetään M:n synttäribileet, hirvittää jo tässä vaiheessa se sitä seuraava viikko ja taas lyhyt viikonloppu ja taas täysi viikko koulua ja terapiaa... Kuinka kauan kestää sopeutuminen? Onko ohjelma liian rankka? Mistä mä tiedän kuinka kauan pitää kestää ja odottaa parempaa tai koska pitää luovuttaa ja höllentää ohjelmaa... Mistä mä tiedän?

Ulkona on kaunis kevätpäivä, parikymmentä astetta lämmintä, raparperit ovat lähteneet kasvamaan, pionit jo liki kymmensenttisiä. Avataan yhdessä pullo kuohuvaa, keskitytään vielä hetkeksi pääsiäiseen ja lomaan, ruokitaan lapset perunalastuilla ja pääsiäismunilla, murehditaan tulevaa vaikka sitten illalla sängyssä.