Päivä 19 - World Autism Awareness Day

Mä varmaan näytän väsyneeltä ja jotenkin repaleiselta kun puheterapeuttikin aamulla sanoi, että hänelle saa aina soittaa tai laittaa meiliä, silloinkin jos mua vaikka vaan ahdistaa... ehkä joku soittaakin, mä oon vaan niin sulkeutunut persoona että koko ehdotus tuntui lähinnä hullunkuriselta, että mä siis itkisin tätä tilannetta puheterapeutille – mun maailmassa sitä varten on blogi, sitä lukevat ystävät ja jos nyt oikein vaikeaksi menee niin terapeutti. Puheterapeutin kanssa hoidetaan käytännönasioita ja M:ää, ei mun sielunelämää.

Mä käyn kahvilla ja närästyslääkkeillä, kuinka paljon nexiumia saa syödä ennen kuin saa yliannostuksen?

Olin eilen illalla unohtanut laittaa M:lle päivän ohjelman lukujärjestystaululle ja aamulla hämmentynyt lapsi kysyy multa etteikö me oikeesti tehdä tänään yhtään mitään? Korjaamme asian yhdessä ja taululle tulee kuva  L:n autosta, puheterapiasta, mun autosta, kauppakeskuksesta, kahvista ja kodista. Huolimatta koulujen kevätlomasta on kauppakeskuksessa hiljaista, kaikki on kai ajatelleet että siellä on täys kaaos ja pysyvät poissa, hyvä niin, saadaan leikkiä rauhassa. M on juna. M kiihdyttää ja jarruttaa, vaihtaa raidetta ja pysähtyy välillä liikennevaloihin. Vaihteen oltua väärässä asennossa hän joutuu peruuttamaan... mun mielestä on ihan normaalia, että M on juna, muut sitä aina välillä vähän hämmästelevät. Hiljaisella äänellä M toistaa repliikkejä Tuomas veturista. Kun M alkaa käymään ylikierroksilla kysyn kumman vaihtoehdon hän valitsee – haluaako yrittää rauhoittua vai lähdetäänkö kotiin? M haluaa kotiin - ”My train is out of steam”. Kunpa muistaisin useammin tarjota sitä vaihtoehtoa tilanteessa jossa asiat alkaa luisua käsistä, kotiin olisi pitänyt lähteä aiemmin perjantainakin.

My train is out of steam too.