Päivä 95 - Isänpäivä

M avaa silmänsä vähän seitsemän jälkeen, L on M:n huoneessa ja M meidän sängyssä mun vieressä. ”Tänään on Isänpäivä” ”Joo, niin on mutta pappa nukkuu vielä” Koira ryntää sänkyyn, riehuu ja sählää innostuneena uudesta päivästä (niin kuin jokaisena aamuna). M kysyy miksi koira on niin riehakas, vastaan että ”Sillä on ants in his pants”. M on hiljaa, miettii ja maistelee, katsoo mua ja vastaa ”Ei sillä ole edes housuja eikä meillä ole sisällä muurahaisia”... puhutaan hetki sanonnoista ja mitä ne tarkoittavat ja sen jälkeen mun pitää esittää että mullakin on ants in my pamts ja sitten M ja sitten taas minä ja sitten M – rakastan sunnuntaiaamuja ja meidän keskusteluita aamuisin heräämisen jälkeen.

Mennään alakertaan ja matkalla otetaan pojat mukaan, jätkillä on autoleikit kesken automatolla... mun suloiset, ihanat miehet. Mä laitan aamiaista ja M piirtää L:lle. Pojat katsoo telkkarista Mighty Machines sohvalla peiton alla... mä rakastan rauhallisia sunnuntaiaamuja!

Isänpäivän kunniaksi syödään pekonia, munia, röstiperunaa ja tuoreita mustikoita, Munat on Stefanien kanalasta ja ne maistuu taivaalliselta, pekoni on inhimillisesti kohdeltujen possujen kyljestä, perunat ja mustikat luomuja... ensi kesänä saadaan toivottavasti omaa mustikkasatoa. Jälkkäriksi suklaa kakkua - sen tein M:n kanssa eilen, täytteenä banaania, itse keitettyä kinuskia ja kermaa... Rakastan sunnuntaiaamuja!

Linnunpojat olivat eilen lentäneet pesästään, meidän poikaset ei vielä aikoihin.... L on pakahtua ylpeydestä kun saa M:n piirtämän kuvan itsestään, vie sen heti autoonsa jotta voi laittaa sen työhuoneensa seinälle...  Ylpeä ja onnellinen isä, ihania lapsia!

Hyvää sunnuntaita kaikille!