tiistaina, kesäkuuta 26, 2012

Päivä 104 - missäs luuhasit nukkumatti?


Ihan hyvin se playdate meni, mutta... illalla nukkumaan meno olikin sit taas pitkästä aikaa vähintäänkin mielenkiintoinen skene jonka lopputuloksena mm. lampusta hajos varjostin, O nukkuu meidän sängyssä ja yläkerrassa on lattialla sekalainen lajitelma oveen tarkoitettuja lapsilukkoja. Neiti kesäheinäpä nimittäin päätti ettei mene nukkumaan ja siinä vaiheessa kun broidi lähti toiseen huoneeseen ”repesi taivas” reilun tunnin raivon jälkeen yläkerrassa on viimein hiljaista, vielä en ole uskaltanut käydä katsomassa mitä kaikkea muuta on rikki, onko se kuollut vai nukahtanut. Tämä kaikki siis unilääkkeestä huolimatta. Käykö niin että mitä pidemmälle meidän kesä”loma” etenee sitä syvemmälle vajotaan?

Vähän huolestuttaa edessä olevan päivän tulevaisuus... toimintaterapia kukonlaulun aikaan, eka kolmen tunnin ABA kotona siihen perään ja siihen vielä playdate päälle ja sekaan. Joo playkkaria en ollut suunnitellut, mutta, mutta... puhelu ja pyyntö tuli hetki sitten - heidän lapsensa tarvitsee pikaisen lähetteen neurologille ja vanhemmat haluavat puhua hoitavan lääkärin kanssa rauhassa, ilman omien lastensa läsnäoloa. Äiti pidättää itkuaan puhelimessa, pelko on käsinkosketeltavaa. Vain puoli vuotta takaperin me oltiin samassa tilanteessa ja vanhempien hätä tuntuu niin todelliselta ja läheiseltä, empimättä totesin että tänne vaan ja ootte siellä lääkärissä mun puolesta vaikka loppu päivän. 

3 kommenttia:

  1. Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan... ;)

    VastaaPoista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!