Päivä 91 - erityisopetussuunnitelma osa2

Vapaaillat tekee aina hyvää ja eilen pelattiin mukavien naisten kanssa Bunkoa -kyllä T, mä pelasin! – Bunko on noppapeli joka perustuu puhtaasti tuuriin ja on itse asiassa aika hauska seurustelumuoto jopa mun mielestä, mähän en siis pelaa seurapelejä, pallopelejä, korttipelejä, latapelejä, tietokonepelejä... en pelaa. No, M:n ja poikien kanssa pelaan ja näköjään nyt Bunkoakin...

Toimintaterapeutti antoi mukaan ostoslistan... meille tarvitaan jumppapallo – okei, M:lle salitossut – ymmärrän, painepehmolelu –hmmm, ei toi oo koskaan pehmoista välittänyt... jos tekisin mieluummin vaikka pikkupeiton autokäyttöön, keinu sisään – täh!!!! Kaunis ajatus joo keinua sisällä, mutta kun meillä on myös ne kaksivuotiaat kaksoset ja joku pääsee hengestään jos meille asennetaan sisään keinu - ei asenneta. M tykkää valtavasti elefanteista – AI??????? Saatiin myös ”hyviä” ja ennen kaikkea tosi "käteviä" neuvoja... jos ja kun M ei viihdy autossa niin kannattaa pysähtyä tauolle – ai kolmen minuutin välein ruuhkassa – ja harrastaa pientareella kottikärrykävelyä ja juoksentelua... hmm, ehkä mä kestän meidän automatkat. Terapiassa M kieltäytyy edelleen sotkuisista harjoituksista, ei koske hiekkaan, multaan, sormiväreihin jne. L on sitä mieltä että parempi jos ei opikaan... Jumppapallon kävin ostamassa ja tossut tilasin netistä, nyt tarttee vaan ryhtyä reippaasti jumppapalloilemaan, tekis kyllä lapsen äidillekin varmasti ihan hyvää.

Mua jännittää ja hirvittää tämän päiväinen palaveri opettajien kanssa, en edes tiedä miksi, jotenkin vaan jännitän. Kai siksi etten tosiaan ole osannut valmistautua enkä tiedä mitä odottaa... lienee selvää mistä M:n ahdistuneisuushäiriö ja ennakoinnin tarve on periytynyt - LOL. Mä en edes tiedä keitä mulla on siellä odottamassa? Erityisopettaja Ms Tiffany yksin? Ms Tiffany ja Staci Allen (SNAPS)? Ms Tiffany, Staci Allen ja koulupsykologi? Ms Tiffany ja Ms Cathy? …vai joku muu yhdistelmä näistä henkilöistä? Vai ehkä lisäksi koulun toimintaterapeutti? Apua... Haarniskakseni otan mukaan kaikki M:n raportit, paperit ja muut, ostamani tehtäväkirjat ja materiaalit, siis ne paperimuodossa olevat... liimat ja tussit ja maalit taidan uskaltaa jättää kotiin. Miksi musta aina tuntuu että olen itse menemässä arvioitavaksi? Siksi kai kun ne arvioi mun lasta ja sitä kautta välillisesti mua ja meidän perhettä ja vanhemmuutta ja...

...

Helpotus ja huokaus, ihan hyvin se meni... Paikalla kolme ihmistä; Staci SNAPSistä, Tiffany ja Cathy... molemmin puolin oltiin tyytyväisiä ja M:n kehityskohteet oli ne mitä osasin odottaakin:      

• vuorottelu 
• jakaminen? (sharing) 
• moniosaiset ohjeet 
• uudet tai poikkeavat tilanteet 
• uudenlaiset tai odottamattomat ohjeet 
• äänteiden ja kirjainten yhdistäminen 
• riimittely 
• leikki tai sen puute ja ennen kaikkea vapaan dialogin puute                               

Kiitosta tuli:

• ilon ja surun tunnistamisesta kasvoista
• yritteliäisyydestä
• ryhmätilanteissa toimimisesta
• leikkitilanteisiin pyrkimisestä
• avuntarpeen vokalisoinnista
• vuorottelusta strukturoidussa tilanteessa esim. lautapeliä pelatessa 
• ja ennen kaikkea hirvittävästä halusta oppia toimimaan näissä M:lle hankalissa tilanteissa.

Syksyllä opetellaan toimimaan koulumaisemmassa tilannemaisemassa vaikka edelleen pienryhmässä (3 lasta), harjoitellaan  koulupäivästä kotona kertomista muistilapun avulla ja tietenkin kaikkia niitä yllä mainittuja kehityskohteita.  

Mä tunsin itseni siellä kerrankin ihan aikuisten oikeasti superäidiksi kun kehuivat miten tuetaan M:aa ja meidän kesäsuunnitelmista tuli myös mainetta ja kunniaa... paljon playdatejä, sosiaalisten taitojen ryhmä, kotona akateemisten taitojen harjoittelua, hienomotoriikan harjoittelua ja vielä pari kesäleiriä sosiaalistentilanteiden harjoitteluun.

Onnellinen  ja hyvä mieli mulla on ton tapaamisen jälkeen, jaksan taas uskoa siihen että M pääsee vuoden päästä aloittamaan isossa koulussa ja vielä pärjääkin siellä. On se vaan niin makeeta tajuta että tästä kaikesta ON ihan oikeasti hyötyä ja me edistytään... Opettajia muistutin siitä ettei M käytännössä puhunut lainkaan muualla kuin kotona ennen vuodenvaihdetta ja kotonakin M:aa oli vaikeaa ymmärtää... siihen nähden tosiaan ollaan aivan loistavassa tilanteessa. Ei haittaa vaikka ulkona on pilvistä, mulla paistaa aurinko!

Kotona mulla oli vastassa lauma ylikierroksilla käyviä lapsia ja ainoa järjellinen teko oli lähteä puistoon... koirakin pääsi kerrankin mukaan.

K koirapuistossa

O koirapuistossa

K kiipeää - AINA ja kaikkialle

O lepuuttaa - useimmiten

Huippu M huipulla!