Päivä 85 - 15 vuotta, eikä suotta

Kesäkuun ensimmäinen viikko eletään meidän perheessä ristiriitaisissa tunnelmissa, juhlitaan uutta elämää, muistetaan sitä liian varhain päättynyttä ja viimeisenä juhlistetaan vielä rakkautta.

Meidän tarina alkoi koulujen päättäjäisistä kesällä 1993. L:n veli oli päässyt ylioppilaaksi ja me oltiin molemmat paikalla juhlistamassa tätä hetkeä. Mä olin L:n veljen hyvä ystävä ja mun silloinen poikaystävä oli I:n – siis I:n ei L:n - paras kaveri. Siellä vastaanotolla L sitten vahingossa siemaili mun skumppalasista ja mä ystävällisesti huomautin asiasta... Kesän aikana tuntui että törmäiltiin tämän tästä ja lopulta heinäkuussa hetken soutamisen ja huopaamisen jälkeen ruvettiin seurustelemaan... muutamaa viikkoa myöhemmin mä muutin L:n luokse asumaan. Hullunahan meitä pidettiin ja molemmat yhtä lakonisesti silloin kysyjille todettiin, että voihan sitä sitten taas muuttaa uloskin... sillä tiellä ollaan edelleen.

Kesäkuun 7. 1997, mentiin naimisiin, komeasti Helsingin Tuomiokirkossa... Hääpukikin tilattiin ameriikoista, ehkä se oli enne... siitä tulee nyt 15 vuotta ja siihen aikaan on mahtunut paljon... kirjaimellisesti ollaan rakastettu terveenä ja sairaana, myötä- ja vastamäessä, hyvänä ja pahana päivänä. Vähitellen hiouduttu yhteen ja opittu toisiimme. Paljon on välillä tarvinnut tahtoa eikä helpolla ole päässyt kumpikaan.

M:n ristiäiset oli kesäkuun 7. 2008, meidän yhdentenätoista hääpäivänä, se oli hieno tapa juhlistaa hääpäivää, yli kymmenen vuoden kaipuun jälkeen meillä oli meidän ihana, rakas M.

Se viidestoista yö hääpäivä on päivä siinä missä muutkin, M koulussa, L töissä, minä poikain kanssa... illalla jos kuitenkin avais ihan oikean shampanjan. Heinäkuussa on tavoitteena lähteä viikonlopuksi ihan kahdestaan, mutta ei olla mitään varattu kun molemmilla on sama kutina että loppujen lopuksi ollaan tienpäällä perheenä.