maanantaina, kesäkuuta 04, 2012

Päivä 83 - ja Ellen, taas kerran...


Mitä enemmän mä mietin – ja valitettavasti edelleen mietin – Elleniä ja sen näkökulmaa asiaan, sitä enemmän mua pelottaa. Mun ymmärrykseen vasaroituu vähitellen se tosiasia että ennemmin tai myöhemmin mulla ON vastassa Ellen. Opettaja joka ei halua ymmärtää, ei halua joustaa, ei halua auttaa, ei halua osallistua. Opettaja jonka suurin ongelma mun lapseni, ja muiden samankaltaisten lasten kanssa on se että nää karmeat erityislapset alentaa hänen opetustuloksiaan osavaltion ja fedin tasokokeissa ja on lisäksi vielä vaivalloisia.

Mä yritän ymmärtää Elleniä. Yritän ymmärtää että on kurjaa jos omalla luokalla on oppilas tai oppilaita jotka saa omat opetustulokset näyttämään heikommilta kuin muilla opettajilla. Mä yritän katsoa tätä asiaa Ellenin silmin ja ymmärtää sitä. Yritän ymmärtää että on väärin – onko – että hänen luokalleen on tungettu muitakin kuin menestyjiä... Mutta mä en kuitenkaan ymmärrä. Mihin nämä lapset pitäis sitten laittaa? Miksi on väärin että lapsi tarvitsee kuvallisia toimintaohjeita, tai että lapsen vanhemmille pitää laittaa erikseen sähköposti kotitehtävistä... Eikö opettajan tehtävä kuitenkin ole auttaa jokaista oppilastaan oppimaan? Mä katson tätä asiaa aidan toiselta puolelta enkä mitenkään ymmärrä.

Onhan se totta, että näitten lasten – mukaanlukien M:n – on opittava pärjäämään tässä yhteiskunnassa, tämän yhteiskunnan säännöillä. Mutta onko pakko ”set them to fail”? Onko siitä mitään etua kenellekään? Eikö kuitenkin olisi parempi opettaa nämä lapset uskomaan uskomaan itseensä, omiin kykyihinsä ja taitoihinsa? Opettaa että heilläKIN on paikka tässä maailmassa ja mahdollisuudet pärjätä ja menestyä...

Mä katson omaa lastani ja näen menestyjän – omilla ehdoillaan. Mä katson lastani ja näen äärimmäisen lahjakkaan ja älykkään lapsen, lapsen jolta nyt vaan puuttuu muutama oleellinen taito, MUTTA jolla on ihan valtavasti annettavaa tälle maailmalle. Muutakin kuin oma erityisyytensä.

6 kommenttia:

  1. Sä katsot asiaa ehkäpä myös suomalaisesta vinkkelistä... Meillä kun ei arvioida meidän opettajien tuloksia oppilaiden menestyksen perusteell. Enkä ainakaan itse ole koskaan törmännyt opettajaan, jonka mielestä erityiset lapset olisivat jotenkin henk.koht. rasite. Tottakai työtapoja on pakko muuttaa ja luultavasti myös työmäärä kasvaa, mutta se kaikki nyt vaan kuuluu tähän samaan pakettiin. Ammatinvalinta kun on ihan oma päätös...

    Aurinkoisin terveisin
    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatat olla Minna oikeessa ja varmasti osansa on silläkin että törmään tähän ihmiseen foorumilla jossa hän on vapaa-ajallaan ja kokee oikeudekseen purnata ja tuulettaa ja mä nyt vaan valitettavasti satun olemaan se vastakappale ja pahoitan mieleni.

      Poista
  2. No mut hei, toihan olis ihan sama jos esimiehenä haluaisin vaihtaa kaikki alle keskiarvon (ja puolethan on AINA sen alapuolella) tulosta tekevät myyjät, jotta itse loistaisin. Mä oon kyllä sitä, mieltä että elämä ei ole pokeria, jossa voi vaihtaa korttinsa. Kyllä täällä jokainen ihminen (kuinka erityinen tahansa) pelaa annetuilla korteilla ja tekee niistä parhaan mahdollisen käden. Eihän se sit mihinkään loppuis, jos aina vois vaihtaa. Ja sitä paitsi oon ymmärtänyt, että M on lahjakas matemaattisesti ja muutenkin. Joten oli se Ellen-wannabe vastassa missä tahansa, niin sitähän varten M:llä on sut, jotta se saa ansaitsemansa opetuksen.

    Mun sisko on opettaja ja ainakin se saa suurimmat kiksit, kun saa aikaan tuloksia niiden oppilaiden kanssa, joilla on tavallista enemmän haasteita. Ja TP:kin tuossa kommentoi opettajana, että homma kyllä hoituu. Ainahan niitä on hankalampiakin yhteistyökumppaneita elämässä, mutta ei sitä kannata etukäteen murehtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo valtaosa opettajista ei varmaan, toivottavasti, ole Elleneitä ja ehkei Ellenkään ole ihan niin Ellen omalla työpaikallaan :)

      Poista
  3. Maailma on elleneitä täynnä ... Mutta onneksi on niitä muitakin :) j

    VastaaPoista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!