Päivä 82 - unta ja unettomuutta

Ei me mihinkään kouluihin edes oltais ehditty kun uniklinikalla meni monta tuntia... Nyt jonotetaan sit unitutkimukseen. Aika tulee ilmeisesti elokuulle ja mennään M:n kanssa sairaalaan nukkumaan. Siihen asti saatiin sairaalasta tehtäväksi harjoitella kotona elektrodien kanssa nukkumista sellaisen harjoittelupaketin kanssa. Pieniin autisteihin tottuneina päästivät meidät myös katsomaan huonetta ja koemakaamaan sänkyyn ja koskettelemaan kaikki systeemit läpi. Mä saan yöpyä M:n kanssa samassa huoneessa, mutta eri sängyssä on pakko nukkua kun haluavat kuvata koko yön. Vähän uhkailivat jo myös nielu- ja kitarisaleikkauksella, mutta eipä toi mikään yllätys mulle ollut. Kotiolosuhteista saatiin pisteitä eivätkä keksineet mitään mitä voitais tehdä toisin. M pärjäs hienosi myös labrassa, otettiin verenkuva kun epäilivät ferritiinien vähyyttä, aiheuttaa kuulemma levottomuutta öisin – aha! Keksijälle kiitos vaaleanpunaisesta laastarista.

Pojat simahtivat päikkäreille kuin saunalyhdyt sairaala-laboratorio-kierroksen jälkeen ja keräävät nyt yläkerrassa voimia iltapäivän lääkäriä varten. Onneksi tässä talossa joku edes nukkuu... M ottaa kaiken ilosta irti ja leikkii uusilla traktoreilla ja kaivinkoneilla ja kuormureilla ja... mitä muuta pieni tyttö voisi toivoa.

Juhlimassa M:n epäsyntymäpäivää O:n ja K:n nukkuessa