Päivä 79 - tyhjää

Presentaatio meni hyvin, oli kiva ja helppo puhua. Ilmeisesti oli myös ilo kuunnella ja kysyä koska sain samoin tein kutsun takaisin syksyllä. Järkytyksekseni huomasin sitä tekstiä kirjoittaessani että englanniksi kirjoittaminen on mulle melkein helpompaa kuin suomeksi. Samaksi järkytykseksi huomaan myös, että M menettää hyvää vauhtia paitsi suomen kielen tuottavaa puolta niin myös ymmärrystä.

Eilen illalla iski taas suru. Kai se tuli kaikista niistä tunteista joita käsittelin kirjoittaessani... makasin sängyssä pimeässä ja kyyneleet vaan valui... Miten meidän elämästä tuli tällaista. Hyvää elämäähän tämä on, iloista ja onnellista, mutta ei se mitä sen kuvitteli olevan... niin kai se on aina, luopumisen tuskaa omista kuvitelmista. Mietin kaikkea sitä mitä odotin enkä saanutkaan ja kaikkea sitä, hyvääkin, mitä sain tilalle. Nyt olo on tyhjä, jotenkin väsynyt ja turta... olis kivaa olla lapsi ja päästä syliin.

Terapeutti löytyi, menen perjantaina tapaamaan sitä yksin. L ei ehdi, ei siis ihan oikeesti ehdi... Jatkossa olettaisin M:n tapaavan terapeuttia kahdestaan, jos ei niin sit meillä on vakava lastenhoidollinen ongelma. ABA:kin taisi järjestyä, toivottavasti tää uusi tyyppi olis meille sopivampi, ainakin nyt oli meidän kriteerit varmasti selvillä ja tiedossa.

Synttärit on hyvässä järkässä... kakku ja pallot tilattu, lahjat paketointia vaille valmiina autotallissa, kortit ja paperit pojat sai eilen valita ihan itse. Kaikille lapsille raksakypärät, varoitusnauhaa koristeeksi ja keltaiset lautaset, mustat servietit. Kakun koristeeksi ostin pieniä CAT:n kaivureita ja kuorma-autoja ja suklaakakun pinnalle rakennan työmaan. Miten ihmeessä ne voi olla jo kaksi ja silti osa musta toivois että ne täyttäis jo kolme, neljä tai viisi...