maanantaina, kesäkuuta 25, 2012

Päivä 103 - rakkautta on ikioma autisti



K on arestissa huonessaan – TAAS. Se varmaan viettää 2/3 päivästään ”miettimässä” puuhiaan... sille pitäis varmaan rakentaa verstas ja antaa sen ryhtyä vuolemaan puu-ukkoja, meidän pikku Eemeli. Tällä kertaa se ohimennessään löi M:aa päähän leikkiautollaan ja ei, niillä ei ollut riitaa tai kissanhännän vetoa päällä, tuli vaan mieleen et saattais olla kivaa vähän huitaista. O ja M katsoo telkkarista lemppariaan ”Mighty Machines”.... kevään aikana myös junien ote on vähän hellittänyt ja työmaakoneet mahtuu nyt myös repertuaariin ja liikenneruuhka. Niin kauan kun jonossa on pelkkiä autoja ja työmaakoneita mä katson sen vielä vähän vinoutuneeksi liikenneleikiksi, mutta eilen siihen jonoon tuli mukaan myös pehmot ja kirjat ja hevoset ja... kesä”loman” edetessä etenee myös ahdistuksen määrä ja mä hiljaa toivon, että tällä viikolla saadaan jo sen verran struktuuria arkeen, että ahdistuskin vähän helpottaa.

L kysyi multa eilen – kysyi koska mun homma on tietää kaikki autismista ja lukea kirjat ja tutkimukset ja keskustella ammattilaisten kanssa – et miksi se on niin ahdistavaa ja mä selitin sen näin; Ajattele että sä oot töissä, uudessa työpaikassa jossa kaikki on ihan uutta ja siellä on ihan hirvittävä kiire. Stressi on ihan valtavaa ja vaikka haluaisit ja yrittäisit ratkaista asiaa ja tehdä niitä töitä niin et vielä oikein tiedä miten homma toimii tai keneltä pyytää apua ja ahdistut ja unet häiriintyy ja... Vertaa sitä tilanteeseen jossa olet jo pidempään ollut samassa duunissa ja iskee hirveä kiire ja stressi, mutta sä tiedät mitä tehdä ja joku uudempi saattaa jopa kysyä neuvoa selviytyäkseen, positiivista stressiä siis ja saat siitä tunteen että oot hyvä ja pärjäät ja osaat ja selvisit. M:lle kesäloma on se ensimmäinen skene ja se kouluarki järjestyksen kanssa taas se positiivisen stressin ilmapiiri. Siksi.
...

Tulen kotiin päivälliseltä ystävien kanssa. M on jo meidän sängyssä koska oli taas nähnyt painajaista. Mä katson mun nukkuvaa lasta joka unen lävitse aistii mun läsnäolon ja kädellä kokeilee oonko mä oikeasti siinä. Se mutisee unissaan hymy huulillaan ”mamma”. Mä rakastan tätä lasta, se on mun maailman paras ja ihanin M


The Princess and The Frog

5 kommenttia:

  1. Sä oot kyllä niin paras! J

    VastaaPoista
  2. ^ samaa mieltä J:n kanssa!
    m

    VastaaPoista
  3. Te ootte kaikki ihqui! Ja sähän voit vaikka ottaa jonkun "opettavaisen: näin olen kiltti poika" kirjan arestipenkin viereen, jota pitää lukea pari aukeamaa aina kerrallaan. Ehkä siitä iskostuu jotain pienen pöhköläisen päähän;)

    VastaaPoista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!