torstaina, elokuuta 16, 2012

Päivä 155 - hyvä ihminen


Mä huomasin eilen illalla että yks puolituttu oli poistanut mut Facebookistaan ja heti lähti kaikenmaailman villit ajatukset kiitolaukkaa eteenpäin... Ihmisethän siivoilee naamiksen ystävälistojaan, mäkin teen sitä ja poistan ihmisiä joiden kanssa en ole missään kontaktissa. Toinen vaihtari on se, että tämä liittyy siihen kolmen vuoden takaiseen juttuun missä yhden toisen tuttavan Tiffanyn lapsi oli aika agressiivinen pieni taapero ja puri muita – mun omatkin jätkät käyttää hampaita vähän turhan usein – mutta tämä äiti oli sitä mieltä että se on ihan tavallista aktiivisen pojan käytöstä EIKÄ siihen tarvitse siis mitenkään puuttua, ei EDES pyytää anteeksi lapselta jolla on veriset hampaanjäljet naamassaan TAI soittaa perään lapsen vanhemmille ja kysyä mitä lääkäri sanoi... no silloin todettiin muutaman vanhemman porukalla ettei me enää voida leikkiä teidän pojan kanssa koska hän selkeästi on vaaraksi meidän muiden lapsille tässä aktiivisuudessaan – tämä siis useamman lääkäriä vaatineen pureman jälkeen. Tämä tyyppi joka mut leppas pois naamiksestaan on siis tän Tiffanyn läheinen ystävä, enkä nyt vaan osaa olla ajattelematta että nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Tiffany on edelleen kyllä mun naamiksessa ja vaihdetaan asiallisesti kuulumiset kun tavataan vaikkei nyt varsinaisesti ystäviä ollakaan. Tähän stooriin liittyy toki muitakin mutkia ja ihmisiä ja lojaliteettejä sinne ja tänne, mutta tässä siis pääpiirteissään.

Summa summarum... jos aikuisen, keski-ikäisen ihmisen ajatukset lähtee näin mitättömästä tapahtumisesta laukkaamaan niin mitä tapahtuu sille teini-ikäiselle jonka joku naamiskaveri tekee samalaisen jutun? Sosiaalisella medialla on paljon valtaa. Nukutun yön jälkeen pystyn itse palauttamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja kohauttamaan olkapäitäni... Jossakin sivustalla mietin edelleen olisiko silloin pitänyt toimia toisin, en tiedä. Jotenkin sitä vaan haluais toimia oikein ja olla hyvä ihminen.

***

Eilisen päivän jäkeen olin loppu ja PECs savottakin jäi kesken kun nukahdin ennen M:aa... ja kurpitsan unohdin printata ja sen huvipuiston.



***

M lähti taas toimintaterapiaan ja pojat nautsikelee meluisasti viiden kesäkurpistan kakusta. Varsinainen aamiainen syödään sit kun noi tulee takaisin. M:n unet on taas mitä on ja varmaan pitäis aloittaa se lääke uudestaan, se oli eilen vielä kahdeksan jälkeen pystyssä ja heräs taas kuudelta... K:kin piti omia bileitään putkassa ja sillekin pitäis taas antaa melatoniinia. Kai sitä saa toivoa, että lapset nukkuis ilman pillereitä.


2 kommenttia:

  1. Toi on ehkä myös se syy, miksi mä harvoin poistan ketään;) Mä kanssa aina mietin ja pähkäilen just samalla lailla. Mutta ehkä se on niinkuin miesten kanssa, että ne ei todellakaan pysty sellaisiin analyyseihin ja toimintamalleihin, joita itse päässään teininä rakenteli. Tyyliin tykkääkö se, mutta näyttää ettei tykkää, jotta mä tykkäisin siitä, kun se ei tykkää :D:D

    VastaaPoista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!