Päivä 151 - mä tarviin järjestystä ja kuriakin

Tänään on mun vuoro nukkua. Illalla oli vieraita, oli kivaa ja sienikeitto ja kalat onnistui yli odotusten. Meillä on Kevinin kanssa sellainen leikkimielinen ruoanlaitto nokittelu ja Kevin totes, että rima nousi taas... Tänään on mun vuoro nukkua. Herään kuitenkin ennen kasia siihen että joku paiskoo ovia, joku potkii ovia, joku hakkaa ovia, joku heittelee tavaroita... se joku huutaa, ei se karjuu, ei kirkuu, se ulisee sellaista itkun ja raivon sekaista älämölöä. Makaan unisena sängyssä ja kuulostelen vielä kerran, onkohan sitä sattunut? Ei, tää on kyllä puhdasta raivoa... M riitelee L:n kanssa, tai no, L ei kyllä riitele se on vaan M. L:llä oli palanut päreet siihen, että mikään ei taas riittänyt, ei mikään ja koko ajan piti olla ja saada ja tehdä ja voida ja viedä ja tuoda... lisää. Tän M osaa, se osaa olla loputon, herkeämätön ja loppumaton. Se uuvuttaa ihmisen haluamalla ja vaatimalla, kunnes se ihminen on valmis juoksemaan elämää karkuun.

Tilanne rauhoittuu, mä laitan aamiaista. Ne saa kurpitsaleipää-kakkua, persikoita, juustoa. M haluaa auttaa, se kattaa pöydän poikien kanssa. K laittaa mehulasit, O lautaset M:n kanssa, haarukat, hedelmäkulho, vesikannu... K osaa yhtäkkiä sanoa ”Mia”, O kopio ja sanoo ”Miima”. Idyllinen sunnuntaiaamu kuitenkin... Lapset häipyy leikkeihinsä, M huutaa yläkerrasta ”mä en saa mun mekkoa, heti tänne auttamaan” L käy antamassa M:lle sen mekon ja vetäytyy takaisin unten maille. Mä siemailen kahvia ja luen... olen päättänyt vihdoinkin lukea sen loppuun, olen nyt jo useamman päivän liikkunut kinttupoluilla ja haluan kovasti päästä tähän päivään, nykyhetkeen. Enää kolme kuukautta jäljellä. K leikkii yläkerrassa automatolla, M järjestää junia prinsessamekossaan ja O katsoo telkkaria. En jaksa hätistää ketään mihinkään, päätän että mennään myöhempään jumalanpalvelukseen, mä haluan istua ja nautiskella mun sunnuntaista.

Meiltä puuttuu taas PECSejä... me tarvitaan ainakin ”kirkko, Trader Joe’s (kauppa), Kate, McLaine... ” saatetaan tarvita muutakin. Taustalla pyörii terapia kaaos, mun pitää piirtää meiden perheen ”lukujärjestys” klinikan Jenniferille, musta tuntuu että meidän perhe on sen papereissa sikin sokin ja siellä täällä. Mä haluan meidän perheen järjestykseen! Seinäkalenterikin pitäis päivittää taas ja vähän haaveilen jopa taulu ja magneettimaalista, et vois tehdö ison kalenteritaulun seinälle. Mun visioissa siinä taulussa olis aina koko kuukausi ja sit alla koko viikko... helppo rakentaa visuaalinen maailma meille kaikille, siis etupäässä M:aa varten, mutta kyllä me muutkin siitä hyödytään ja esimerkiksi sitä Time Timeria käyttää meillä koko perhe...

Olis kivaa jos tää olis jotenkin paremmassa järjestyksessä ja sisustuksellisempi - edes vähän. 

 Elämä on ollut epäjärjestyksessä kesäkuun lopusta ja mä olen kyllästynyt epäjärjestykseen. L on hoitanut oman sarkansa paremmin kuin loistavasti, mutta mun sektorit – ruoka, pyykki, aikataulut... oon elämän suurten kysymysten äärellä, pesenkö pyykkiä päivittäin tai siis kahdesti päivässä ja kuivaan ja viikkaan samalla VAI annanko pyykin kertyä ja teen kerran tai kahdesti viikossa isomman savotan? Mä vaan tunnen itseni paremmaksi ihmiseksi aina silloin kun pyykkori on tyhjä – siis sen viitisen minuuttia.

Kirjoitan – juoksen yläkertään apuun – kirjoitan – puen lapset – kirjoitan – käyn suihkussa – kirjoitan – laastaroin M:n jalan – kirjoitan – laitan lapsille telkkarin taas päälle – kirjoitan... ajatus katkee noin sata kertaa ja samalla syntyy uusia ajatuksia. Suihkussa keksin, että mun tarttee varmaan kirjoittaa teksti meidän avioelämästä, sitä oikeeta sanaa en voi käyttää, kun google kuitenkin nappaa sen ja sit... no te tiedätte.

Nyt on hyvä lopettaa ja lähteä sinne – kirkkoon.