sunnuntaina, elokuuta 05, 2012

Päivä 144 - syömään!


Sairaan postauksien sairaalloinen tahti jatkukoon... mä makaan ja pihisen ja L pitää lapset loitolla. Välillä nukun, välillä lueskelen mm. tätä ja sit taas kirjoitan.

Mitä meillä syödään?  Ihan alkuun pitää vähän eritellä asiaa. Meillä tämä asia nimittäin noin pääsääntöisesti voidaan jakaa kahtia, eli aikuiset syö ja lapset syö... pedagogisesti olisi ehkä oikein syödä se yhteinen päivällinen, mutta koska siinä touhussa menee kaikilta hermot ja mä saan vatsahaavan, ollaan todettu että meillä syödään päivällistä erikseen ja kasvatuksellisista syistä syödään sitten  aamiainen saman pöydän ääressä. Lapset syö päivällisensä viiden pintaan ja me aikuiset sit seiskan jälkeen.

Totta on että mä rakastan laittaa ruokaa, mutta kolikon kääntöpuoli on se ettei noi lapset syö sitä tai tätä, saati sitten tota... vielä keväällä M:n dieetti rajoittui paahtoleipään ja satunnaisiin banaaneihin, jos oikein lykästi se saattoi syödä myös keitettyä makaronia. Niinpä meillä on ruoka-aikojen lisäksi myös lasten ja aikuisten ruoat (punastuu häpeästä ja alkaa selittelemään itseään).

Lapset syö arkisin päivälliseksi ihan supertavallista ruokaa... 

mac&cheese – nolosti ihan paketista vaan 
pizzaa – tortilla tai pitaleipä pohja, tomaatti tai jauheliha- tai kanatäyte ja juustoa 
pastaa bolognese – siihen lisään pinaattia 
pastaa vanhanajan ruskealla lihakastikkeella 
maissia ja kanaa - sitä kaupan broileria
munakasta pinaattilettuja – pakko tehdä itse kun ei ole Atrian ja Saarioisten tätejä 
grilled cheese ja keittoa – eli siis parilassa paahtoleipää ja juustoa 
lihapullia – niihin laitan pinaattia, juustoa, ruishiutaleita 
nakkikastiketta ja pastaa 
quesadilloja 
pannupihviä 
heikkona hetkenä kalapuikkoja, hodareita tai nugetteja 

...lisukkeena tuoreita kasviksia – tomaattia, kurkkua, porkkanaa, salaattia, paprikaa, avocadoa, kaaleja

Meillä tykätään myös paahtopaistista, hampurilaisista – itse tehdyistä - ja lasagnesta. Niitä syödään myös yhdessä. Meidän lapset ei syö perunaa missään muodossa – siis edes ranskalaisia. Ne inhoaa kalaa – myös kalapuikkoja – ja makaronilaatikkoa.

Aamiaiseksi meillä tarjoillaan pannareita tai vohveleita – myös arkisin, pekonia, aamiaismakkaraa, kinkkua, munakokkelia, keitettyjä munia tai ”aamiaiskakkua” huonona tai kiireisenä aamuna muropatukoita tai paahtoleipää... hedelmät on osa aamiaista ja lounasta – omenaa, persikoita, tuoreita marjoja, banaania, melonia... Jugurtit on meillä välipaloja. Aamiainen on siis isoruoka, lounas kevyt peanutbutter and jelly sandwhich tai cheese sandwhich ja päivällinen taas isompi... meillä aamiainen on useimmiten toinen päivän lämpimistä aterioista. Lukijan lienee helppoa päätellä tästä, että lasten ruokavalio on sangen hmmm. amerikkalaistunut.

Sivuhuomautuksena vielä että mä vältän prosessoitua ruokaa, lisäaineita, väriaineita, glukoosifruktoosisiirappia, transrasvoja... näinpä meidän lapset ei ole toistaiseksi edes kuulleet Mäkkäristä ja muista pikaruokaloista... suurin osa ruuasta on luomua ja karkitkin on jos nyt ei pannassa niin melkein... ne karkit mitä syödään on näistä luomuruokakaupoista... ehtaa sokeria ja hedelmämehuilla värjättyä. En missään tapauksessa tuomitse kenenkään muun valintoja ja kyllä meilläkin syödään eineksiä, ne on vaan niitä lisäaineettomia luomueineksiä. Miksi? No, koska mä olen tällä tavalla vähän - aika paljonkin - hullu. Muilla kyläillessä ja synttäreillä syödään mitä tarjotaan.

Meidän aikuisten elämykset on sitten enemmän kulinarismin puolella ja se arkinen ateria saattaa olla vaikka sunnuntaiksi tehtyä paahtopaistia ja sen kanssa tabouleh salaattia – säilyy paahtopaistin lailla pitkään, itse leivottua leipää ja hyvää juustoa tai pihvit grillissä ja vihreää salaaattia tms. Arkisinkin meillä avataan se viinipullo ja aikuisten päivällisen kanssa juodaan ruokajuomana lasi viiniä. Vähän vuodenajan mukaan mennään ja syksyllä tulee tehtyä patoja ja viinikukkoja, keittoja ja laatikoita – lapset ei näitä syö. Kesällä grillaillaan pihvejä ja savustetaan kalaa... syödään silliä ja uusia perunoita, salaatteja ja muita ”kesäruokia”.

Nyt jollakin herää kysymys että miksi me ei opeteta lapsia syömään näitä ruokia? Ne oppii kyllä aikanaan ja mä olen M:n ruokailujen kanssa taistoni taistellut. Kaikkea kyllä tarjotaan maistettavaksi. M oli aikanaan viikon syömättä sitä yhtä ja samaa pizzaa ja silloin totesin ettei kukaan opi pitämään yhtään mistään pakon edessä ja mä mieluummin odotan kunnes ne haluaa. Kyllä niille toki aina välillä lykätään eteen lohilaatikkoa tai merimiespaistia, mutta mä tiedän silloin jo ennakkoon ettei ne syö – ne EI syö perunaa, missään muodossa. M:n olen aikoinaan myös pakottanut syömään lihamakaronilaatikkoa ja neiti otti ja oksensi ruokapöytään... meillä ei enää ole pakko syödä yhtään mitään, toki tilallekaan ei tarjota mitään muuta jos ruoka ei maistu, ei tää sentään mikään tilausravintola ole.

Vapuksi tehdyt luomupikamunkit

Kesäillan illallinen: tiikeriravunpyrstöjä, halloumia, rosmariinileipää ja hyvä punkku

Eilinen pikaillallinen: ulkofilepihvi, toissapäiväistä taboulehia ja halloumia

Lasten aamiainen tänään: pretzel, mansikoita ja munakokkelia

8 kommenttia:

  1. Lasten syöminen, tai lähinnä kai syömättömyys, on asia, joka taatusti jossain vaiheessa repii äitien hermoja ihan tosissaan. Itse ainakin tunnustan, että ruokatemppuilu saa pinnan piukalle vähän turhankin vauhdikkaasti. Tästä syystä meilläkin ruokaillaan välillä ihan vaan aikuisten kesken. Ja mikä nautinto se voikaan olla!

    Olishan se niin tosi helppoa ja mukavaakin, jos muksut söisivät kaiken mitä eteen kantaa. Mutta kun ei, niin ei. Parempi kai, että syövät edes jotain ja riitelemättä ja edes jollain tavalla monipuolisesti kuin se, että ruokapöydässä yökitään ja tapellaan päivästä toiseen. Ihanaa, etten ole ainoa, joka vähän "lepsuilee" tässä asiassa. :)

    -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän me varmasti tulevaisuudessa siirrytään samaan ruokapöytään ja ennen poikiahan me syötiin AINA päivällistä yhdessä, mutta kun edelleen noitten poikienkin systeemeissä on hallinnoimista niin helpompi nyt näin.

      Poista
  2. Noi teidän ruuat kuulostaa tosiaankin amerikkalaisilta, mutta siellähän te asuttekin:) Ja hei, mä uskon, että mitä mukavampaa ruokailu on, sitä kivempaa on - kaikilla. Ja parempia muistoja ainakin jää hyvästä fiiliksestä kuin siitä, että pakotettiin syömään tms. En mäkään syö pinaattikeittoa, tillilihaa tai kanaviilokkia enää koskaan, kun koulussa pakotettiin. Ja oon aika varovainen ruokakokeiluissani esim ravintolassa. Kai tässäkin ihmiset on erilaisia, toiset kokeilunhaluisempia kuin toiset.

    Mutta toi on kyllä varmasti teidän parisuhteen yksi kulmakivi, että iltaisin vietätte laatuaikaa ja juttelette illallisenne ääressä. Ihanaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan ihanan-kamalan amerikkalaisia, vuodet tekee tehtävänsä ;)

      Poista
  3. Kiitos Yksis tästä! Nämä on opettavaisia :)
    Meillä kans melko taistelua ollut poikien syöminen, mutta parempaa kohti menty. Meidän B-mieheltä esim kuultiin tänä kesänä, ettei hän mielellään syö mustikoita, koska ne mustikoiden jalat (uusi sana mulle....) tuntuu niin ikäviltä. No, on sitten hänelle perkattu jalattomia mustikoita ;)
    Meillä sama, että kaikki mahd luomuna. Ja xylitolit on ainoita namuja, mitä kotona on löysäkätisesti lapsille tarjolla.
    On arvokasta nähdä vaivaa puolisoiden yhteisen ajan eteen! Voimavara todella <3

    m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää ruokafriikkiyshän On joku hulluuden alalaji, mutta ei onneksi kovin vaarallista ja mä ainakin yritän pitää sen sellaisissa mittasuhteissa ettei se kovin pääsis muita häiritsemään :)

      Poista
  4. Voi voi meitä- just muksut veteli Mäkkärin ateriat ja sokerikarkkia.. Tapansa kullakin ;) j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä J! Enkä mä edes tiedä säilyykö suomalaiset Mäkkärin ateriat pöydällä kaksvuotta? täällä ne säilyy? Ehkä se parantais munkin säilyvyyttä LOL

      Poista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!